C-sormukset

Sormukset Carmeninae-kuorolle

 

Sain Piikkiöläiseltä Carmeninae-kuorolta uuden tilauksen; valmistaa hopeiset sormukset kaikille kuoron kuudelletoista jäsenelle. Ja vielä parissa viikossa!
Olin jo aiemmin tehnyt heille riipukset, joita voi käyttää myös rintaneuloina.
Siitä tehdyn postauksen voi lukea täältä: Carmeninaen 30-vuotisjuhlakoru

Sormusten tekoon piti ryhtyä ihan alusta: sulattamalla hopeasta paksu levy.

Sormuksiin tuli C-kirjain, joka tulee kuoron nimestä: Carmeninae.

Leimat: nimi, pitoisuus ja vuosi.

Sahasin kaikki C-kirjaimet auki.

Auki sahattu C. Tämän jälkeen kaikki levyt piti pyöristää vasaran ja sormuspinnan avulla.

Pyöristämisen lisäksi piti tarkistaa jokaisen sormuksen koko. Sormuksia tuli kaiken kokoisia 17 ja 20 väliltä.

Kun sormukset oli vasaroitu oikean kokoisiksi, ne piti viilata ja filssata siistiksi.

Tässä koon 18 sormus mittapinnassa.

C:n sisus on siistitty timanttiporanterällä.

Valmis sormus.

Yksi sormuksista

Sormukset kuoron jäsenten sormissa. Kuva: Nora Varke.

Carmeninae-Youtube
Carmeninaen sivuille
Carmeninae-Facebook       

Hartsikorut

Kiinnostuin hartsikoruista löydettyäni alennusmyynneistä kirjan 'Upeat, helpot hartsikorut' (Heidi Boyd).

Tilasin hartsin Figulukselta

"Lasimaisen kaunis hartsi on koruntekijän unelma. Hartsin avulla voit tehdä koruja materiaaleista, jotka eivät tavallisesti kestä käyttöä: miltä kuulostaisi esimerkiksi persoonallinen riipus vanhasta mustavalkoisesta valokuvasta, korvakorut nuottivihosta tai värikäs sormus nonparelleista? Yhtä hyvin materiaalina voi käyttää kangasta, postimerkkiä tai kaunista kiveä. Hartsin kirkas ja kestävä pinta korostaa korun värejä ja tuo yksityiskohdat upeasti esiin.Aiemmin hartsikorujen valmistus on ollut mahdollista vain ammattilaisille, mutta nykyiset helppokäyttöiset ja hajuttomat hartsit sopivat myös harrastajille. Upeat, helpot hartsikorut tarjoaa 25 ohjetta, joissa neuvotaan vaihe vaiheelta luomaan ihastuttavia ja persoonallisia koruja itselle tai lahjaksi." Linkki

Ajatus oli kiehtova ja tiesin, että pystyisin yhdistämään hartsikorujen tekemisen kultasepänalan opintoihinin.

Kirjassa kerrottiin, että Susan Lenart Kazmerin Ice resin olisi laadultaan parhaimpia koruihin soveltuvista hartseista, joten päätin tilata sitä itselleni.

Vasemmalla hartsin sisään on laitettu verensokerimittarin sensori ja oikealla simpukka.

Tehtyäni muutamia kokeiluja itsekseni, päätin ilmoittautua kansalaisopiston hartsikorukurssille ja katsoa, josko voisin oppia siellä jotain uutta aiheesta tai saada uusia ideoita.
Oli mukavaa, kun kurssilla sai kokeilla vertailun vuoksi eri hartsia ja erilaisia ideoita, mitä kaikkea sinne hartsiin voi laittaa (kuivattuja kasveja, glitteriä, simpukoita, valokuvia yms.) ja miten ne reagoivat (jotkut muoviset tavarat esim. saattavat osittain sulaa).
Jälkikäteen olen huomannut, että kurssilla käytetty hartsi on saanut hopean tummumaan, kun taas Ice resin ei toistaiseksi ole vaikuttanut hopean sävyyn millään lailla.
Hartsia käyttäessä on hyvä suojata kaikki paikat (sanomalehdillä tai leivinpaperilla) ja varoa hartsin joutumista myös sormiin, koska se jämähtää samantien.

Kurssilla käytetty kirkas polyesterihartsi ja kovettaja

Hartsikorukurssin tuotoksia

Hartsia voi valaa erilaisiin muotteihin. Tässä joitakin kokeiluja.

Jos hartsiin jää teräviä reunoja, niitä voi hioa karhealla hiekkapaperilla.

Korvakoruissa käytetty vanhoista korteista leikattuja ruusun kuvia ja värjättyjä akaattihelmiä.

Ruusukorut menivät äidille. :)

Hevoskorvakorut kuukivijäljitelmähelmillä.

Löytämäni neliapila hopeakehyksissä. Kiinnitin hartsikiekon alakautta painamalla pohjan kiinni rakeilla.

Hyvää uutta vuotta!

Korviksia

Carmeninaen 30-vuotisjuhlakoruista jäi sopivia C-kirjaimia, kun yhdelle kuorolaisista tilattiin korvikset.

Korviksiin tuli kirkkaat cubic zirkoniat.

Korvakorut menivät syntymäpäivälahjaksi. :)

Sain tilauksen myös toisista korvakoruista. Niihin tuli punaiset helmet.

...ja tein hopeiset lehdet vastakeilaporanterällä kaivertaen.

Korvisten teema oli karpalo. :)

'Karpalot'

Rippiristi

Kuten edellisessä blogitekstissä jo mainitsinkin, pakollisten koulutöiden valmistuttua ajoissa, jäi aikaa itsenäiselle harjoittelulle ja tilaustöille.

Sain ensimmäistä kertaa suunnitella ja valmistaa rippiristin. Yhden ihan perusristin olin valmistanut työssäoppimisessani, mutta tällä kertaa asiakas, entinen hyvä työkaverini, toivoi jotain vähän persoonallisempaa. Esille heitettiin ajatukset, että koru saisi olla miehekkäämpi, siinä voisi olla kivi ja tummennuksista tykättiin. Piirsin pari suunnitelmaa ja lähdin työstämään korua niiden pohjalta.

Suunnitelma

Ristiosaan tuli vasaralla pakotettua pintaa.

Leimat löytyvät riipuslenkin takaa.

Osat koossa, savukvartsi odottaa vielä istuttamista.

Valmis koru. Taustaan tuli kevyt blitzaus eli tummennus.

Koru saajan kaulassa. Yksityisyyden suojelemiseksi olen rajannut kasvot pois kuvasta. (Kuva: A.A.)

Mehiläisaiheinen meripihkariipus

Pakollisten koulutöiden valmistuttua ajoissa, jäi aikaa itsenäiselle harjoittelulle ja tilaustöille.

Yksi kultasepän tavallisimpia töitä lienee uuden korun valmistaminen asiakkaan omista materiaaleista. Tässä tapauksessa sain käyttööni rikkinäisiä tai muuten epätoivottuja kultakoruja, sekä meripihkan palan, joka oli joskus ollut kiinni jossain toisessa korussa.

Asiakkaan kullat sulatettuna, sekä epäsäännöllisen muotoinen meripihkan pala.

Koruun tuli mehiläinen, joka riippuu vapaasti kennon muotoisesta palasta.

Mehiläinen lepää meripihkan päällä.

Kuvassa erottuu riipuksen koko.

Hopeinen vitriini

3.Näyttötyö - Hopeinen vitriinikaappi

Pikkupullot kirpputorilta. Miniatyyrityökalut: Hyvän Tuulen Puoti, Tampere

Carmeninaen 30-vuotisjuhlakoru

2. Näyttökoe - asiakaslähtöinen valmistaminen

8 Carmeninaen kuudestatoista jäsenestä.Keskellä siskoni Susanna.

Sain ensimmäisen isomman tilaukseni siskoni Susannan kautta, joka laulaa kuorossa nimeltä Carmeninae. Pyyntö oli, että suunnittelisin ja valmistaisin korun Carmeninaen kuudelletoista jäsenelle heidän 30-vuotisjuhlansa kunniaksi. Piirsin ensin yhden A4:n verran erilaisia suunnitelmia hahmottaakseni, minkälaista korua he olisivat hakemassa ja sitten kun siitä saatiin vähän suuntaa, piirsin toisen arkillisen, joista sitten valmistettavaksi koruksi valikoitui C-kirjain pyöreällä, kuperalla pohjalla. Toiveena oli myös, että korua pystyisi käyttämään sekä riipuksena, että rintakoruna. Meillä oli samaan aikaan koulussa tulossa myös toinen näyttökoe, jonka aiheena oli sopivasti asiakaslähtöisyys, joten valmistin yhden ylimääräisen korun, jonka jätin sitten arviointiin, kun muut korut lähtivät tilaajilleen.



(Mikäli selaat blogin yleisnäkymää, jossa näkyvillä on vain ensimmäinen kuva, klikkaa seuraavaksi  Lisätietoja alta, niin näet kuvat korun valmistamisesta.)

Manttelisormus

Manttelipossu

Possusormus

Ensimmäisiä töitämme koulussa kesäloman jälkeen oli manttelisormus. Se oli hyvin haastava sormus, jonka tekeminen koostuu monesta vaiheesta ja vaatii paljon vasaroimista ja osien sovittamista toisiinsa.
Itse jouduin tekemään sormusrungon kahteen kertaan, koska ensimmäisellä kerralla putken sovittaminen sormuksen sisälle ei onnistunut.
Toisella kerralla en jaksanut enää pyöristää sormusta niin paljon kuin olisi kuulunut, vaan jätin sen vähän suipommaksi, jolloin se muistutti kovasti possua. Näin syntyi manttelipossu. :)


Mikäli selaat blogin yleisnäkymää, jossa näkyvillä on vain ensimmäinen kuva, klikkaa Lisätietoja alta, niin näet kuvia possun valmistamisesta, sekä erityisen joulutervehdyksen!

Lähikuvassa Tomi Kokko.

Kerro hieman itsestäsi?

Joanna ja Tomi. Kuva: H.Kallionkieli

Nimeni on Tomi Kokko ja opiskelen Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa, samalla luokalla Joannan kanssa, kultasepänalan artesaaniksi. Olin jo ajatellut, että kyllä opiskelut on minun osaltani opiskeltu, mutta niin vain löysin itseni taas koulun penkiltä. Hyvä niin, sillä luulen, että olen löytänyt oman alani. Se on tuntunut hyvältä ja oikealta.

Kyselin Joannaa oman blogini lähikuva-osioon ja hänpä latasi kysymykset minunkin suuntaan, joten tässä sitä nyt kirjoitellaan :)

Kuinka päädyit opiskelemaan?

Olin muutamalla lyhyellä hopeakurssilla ja siellä päätin, että tätä haluan opiskella lisää, tämähän on kivaa!

Mikä on ollut hankalinta opiskelussa?

Tuntuu, että kaikki on hankalaa näissä hommissa, mutta ensimmäisenä tulee mieleen kruunuistukkasormuksen kruunun juottaminen runkoon, vapaalla kädellä. Kruunu piti saada joka suuntaan suoraan samaan aikaan ja se tuntui hyvin hankalalta. Sitä voisi itse asiassa harjoitella hieman lisää..

Välillä myös kolmen tunnin päivittäinen koulumatka ottaa kyllä kieltämättä voimille.

Mitä vahvuusalueita tai tekniikoita on tullut esille joita tykkäät tehdä?

Tykkään pelailla jalokivien kanssa ja niiden istuttaminen on ollut kivaa oppia. Omasta tyylistä korujen suhteen ei ole vielä mitään käsitystä, nyt vasta kahlataan haparoiden tekniikoita läpi.

Tomin työharjoittelussa tekemä sormus markiisi-istutuksella.

Mitä olet mieltä opetuksesta?

Kovin erilaista mihin olen tottunut. Opiskelu on aika vapaamuotoista ja on paljon oppilaasta itsestään kiinni, miten kouluaikansa käyttää. Itse haluan saada opetuksesta irti kaiken, mitä saatavissa on ja vielä vähän päälle.

Mitä ominaisuuksia mielestäsi tulisi olla hyvällä kultasepällä?

Halu oppia, kärsivällisyys ja rehellisyys.

Kerro jokin kiva salaisuus tai jokin asia/kokemus itsestäsi, minkä harva tietää.

Olen todistetusti juossut Eiffel-tornista alas ajassa, 6 minuuttia 26 sekuntia.

Eiffeltornissa.

Mitä opiskelun jälkeen?

Tämän kahden vuoden kultasepänalan artesaanitutkinnon jälkeen haen kultasepän ammattitutkintoon.

Mistä kolmesta asiasta haaveilet?

Pääsystä kultasepän ammattitutkintoon, kultasepän ammattitutkinnon päättötodistuksesta, sekä työllistymisestä alalle. Enkä huijaa yhtään, nyt on kova focus tähän hommaan.

Mitä tykkäät Kultainen elokuu blogista?

Joannan näköinen, värejä myöten. Paljon on vaivaa nähty ja hyvä kun on paljon kuvia!

Parannusehdotuksia blogiin?

Tomi: Saisikohan tekstit näkymään kokonaisina. Huomaako satunnainen pikasurffaaja, mitä voikaan löytyä Lisätietoja >> takaa.

Joanna: Olen miettinyt samaa, mutta laitoin sen Harri-opettajamme ehdotuksesta, kun hän sanoi, että on työlästä scrollata blogia, jos postaukset ovat liian pitkiä.

Yksi kysymys Joannalle?

Tomi: Tämän hetken lempijalokivi?

Joanna: Karneoli. Oli jo ennen opintoja. Kun oli pieni, meillä oli kotona iso atlas, jonka lopussa oli kuvia erilaisista jalokivistä. Selasin niitä usein ja tykästyin karneoliin sen punaisen värin takia. Olen käyttänyt tähän mennessä karneolia kerran työssäni; sormuksessa.

Mistä osoitteesta löytyy blogisi?

http://goldsmithdiaries.com/. Myös http://kultasepänpäiväkirjat.fi ohjautuu blogiin. Tarkoitus on pikkuhiljaa kirjoittaa kaikki jutut myös englanniksi. 

Joanna: Tässä lisäksi linkki Tomin facebook-sivuille.

Kokemuksia blogaamisesta?

Aikaa vievää, mutta kivaa.

Nykyään kaikki aika menee aikalailla näissä kultasepäntöissä. Viikot koulussa ja viikonloput harjoitellaan blogin kirjoittamista, sekä kaikkea muuta siihen liittyvää. Pikkuisen alkanut tulla rytmiä kirjoitusprosessiin, mutta kyllä se vielä aikaa kovasti vie. Ja mikäpäs siinä, tykkään tehdä blogia. Sukulaiset ja kaverit näkevät mitä puuhailen ja onhan se itsellekin kiva muisto.

Rivisormus kolmella kivellä

Kiinnitin sormuksen kittiin kivien istuttamista varten, koska en sillä hetkellä löytänyt muita sopivia istutusalustoja.

Sormukseen tuli kolme violetinpunaista zirkoniaa.

Valmis rivisormus

Linkki työssäoppisessa tekemääni 7-kiviseen rivisormukseen.